Raamattu Puhuu Tampere
Vapaus on jo annettu!
  • On olemassa kysymys, joka liikkuu monien kristittyjen mielessä — usein ääneen lausumattomana. Se kuuluu suunnilleen näin: Miksi Jumala tuntuu niin kaukaiselta? Mitä minun pitäisi tehdä, jotta yhteys toimisi taas?
    Tähän kysymykseen on tarjolla monia vastauksia. Jotkut vastaavat: sinulla on väärä asenne. Toiset sanovat: sinulla on sidoksia, joista täytyy vapautua. Kolmannet lupaavat: meillä on avain, jonka avulla pääset takaisin yhteyteen.
    Tänään haluamme katsoa yhdessä, mitä Raamattu itse vastaa tähän kysymykseen. Ja vastaus on yksinkertaisempi — ja vapauttavampi — kuin monet odottavat.
    Kristus on vapauttanut meidät vapauteen. Pysykää siis lujina, älkääkä antautuko uudelleen orjuuden ikeeseen.
    Galatians 5:1 R19331938
    1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
    Tämä on lähtökohtamme. Vapaus ei ole jotain, mitä täytyy saavuttaa. Se on jotain, mikä on jo annettu. Tehtävämme on oppia elämään sen todellisuudessa.
    Osa 1 — Mitä Raamattu todella sanoo
    Daavidin avain — alkuperäinen konteksti
    Aloitetaan alusta. Daavidin avain on käsite, joka esiintyy kahdessa kohtaa Raamatussa: Jesajan kirjassa luvussa 22 ja Ilmestyskirjassa luvussa 3. Näitä kahta kohtaa on viime vuosikymmeninä käytetty perustelemaan monenlaisia hengellisiä opetuksia — opetuksia avaimista, joita kristitty voi kantaa, menettää tai palauttaa.
    Mutta katsotaan, mitä teksti itse sanoo.
    Isaiah 22:22 R19331938
    22 Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.
    Tässä kohtaa ei puhuta mystisestä hengellisestä voimasta. Puhutaan virkanimityksestä. Kuningas Hiskian hovissa Sebna menettää asemansa ja Eliakim nimetään hänen tilalleen. Avain on hallinnollinen symboli — se tarkoittaa pääsyä kuninkaan luo ja oikeutta toimia hänen puolestaan. Samaa kieltä käytetään tänä päivänäkin, kun joku saa avaimen kaupunkiin tai yrityksen avaimet uuden tehtävän merkiksi.
    Tämä on Vanhan testamentin teksti hallinnosta. Kun Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjassaan, hän ottaa tämän kuvan ja antaa sen Kristukselle:
    Revelation 3:7 R19331938
    7 Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ‘Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:
    Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain,
    Tämä on poissulkeva (eksklusiivinen) julistus. Avain on Kristuksella ei opettajalla, ei liikkeellä, ei yhteisöllä. Ei ole olemassa "palautettujen avainten" kategoriaa Uudessa testamentissa. Avain ei ole jotain, mitä kristitty kantaa — se on jotain, jonka alla kristitty elää.
    Käytännön seuraus on tämä: sinun ei tarvitse hankkia avainta. Sinun ei tarvitse etsiä ihmistä, jolla se on. Kristus avaa — ja se riittää.

    Ovien avautuminen — johdatus ilman suorittamista

    Sitten on laajempi kysymys ovista. Mitä se tarkoittaa, kun Raamattu puhuu avautuvista ja sulkeutuvista ovista?
    Paavali kirjoittaa useassa kohtaa avoimesta ovesta — Korinttolaiskirjeessä, Kolossalaiskirjeessä, Korinttolaiskirjeen toisessa kirjeessä. Mutta hän ei selitä tekniikkaa, jolla ovi avataan. Hän tunnistaa tilanteen: Jumala on avannut tien, ja hän seuraa.
    Tämä on perustavanlaatuinen ero kahden ajatusmallin välillä. Ensimmäisessä mallissa kristitty avaa oven — oikealla rukouksella, oikealla tekniikalla, oikealla ihmisellä apunaan. Toisessa mallissa Kristus johdattaa, ja kristitty havaitsee ja seuraa.
    Hebrews 4:16 R19331938
    16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
    Pääsy on auki. Se ei vaadi erityistoimia. Se on auki, koska Kristus on avannut sen — ei tekniikoillamme, vaan omalla verollaan ja ylösnousemuksellaan.
    Sulkeutunut ovi on yhtä lailla johdatusta kuin avautunut ovi. Paavali kirjoittaa, kuinka Pyhä Henki esti häntä menemästä Bitynian maakuntaan. Ei ole olemassa tekniikkaa, jolla väärät ovet voitaisiin pakottaa auki. Johdatukseen kuuluu myös ei-vastaus.
    Miten sitten tunnistaa avautuvan oven? Raamatulliset merkit ovat yksinkertaisia: onko tämä rakkauden mukainen? Palveleeko se toisia? Vahvistuuko se yhteisessä harkinnassa? Onko siinä rauhaa vai pakottavaa kiirettä? Nämä ovat konkreettisia kysymyksiä — ei salakieltä, ei erityistietoa.
    Osa 2 — Miten hengellisyys vääristyy
    Nyt siirrymme vaikeampaan kysymykseen. Jos Raamattu on näin selkeä, miksi niin monet kristityt elävät suorituksen ja pelon varjossa? Mistä väärä hengellisyys syntyy?
    Vastaus alkaa paikasta, jossa meistä jokainen on: kaipuusta. Kaipaus kokea Jumalaa. Kaipaus varmuuteen. Kaipaus tulla hyväksytyksi. Nämä ovat aitoja tarpeita — ne eivät ole heikkouksia, ne ovat ihmisyyttä.
    Väärä hengellisyys ei ala valheesta. Se alkaa tähän kaipuuseen tarjottavasta vastauksesta, joka on vain osittain totta — mutta johon on lisätty rakenne, jota Raamattu ei tunne.

    Neljä mekanismia

    1. Erityistiedon luominen

    Ensimmäinen mekanismi on erityistiedon luominen. Opetus vihjaa — tai sanoo suoraan — että jokin tieto, kokemus tai voima on saatavilla vain tietyn opettajan, yhteisön tai käytännön kautta. "Meillä on jotain, mitä muilla ei ole."
    Tämä luo riippuvuuden. Ihminen ei enää hae Jumalaa suoraan — hän hakee lähdettä, jolla on avain. Ja kun lähdettä ei ole saatavilla, Jumalakin tuntuu kaukaiselta.
    Raamattu ei tue tätä rakennetta. Hepr. 4:16 kutsuu jokaisen kristityn suoraan armon istuimen eteen — ei hierarkian kautta, ei erityisavaimen takaa, vaan suoraan.

    2. Suorittamisen kulttuuri

    Toinen mekanismi on suorittamisen kulttuuri. Hengellinen tila alkaa tuntua saavutukselta — jotain, jonka voi menettää tai ansaita. Armo korvautuu suorituksella.
    Ihminen alkaa elää kysymyksen varjossa: olenko tarpeeksi? Teinko oikein? Menettikö minulle jotain tärkeää?
    Paavali kirjoittaa galatalaisille turhautuneena: "Te hullukat galatalaiset! Kuka on teidät lumonnut?" Hän ei ole raivostunut — hän on huolissaan. Nämä ihmiset aloittivat Hengestä ja yrittävät nyt päätyä lihasta. Evankeliumiin lisätty vaatimus ei paranna evankeliumia. Se tuhoaa sen.

    3. Kokemuksen absolutisointi

    Kolmas mekanismi on kokemuksen asettaminen totuuden yläpuolelle. Yksittäinen kokemus tai tunne nostetaan mittariksi, johon kaikkea muuta verrataan. Ja epäily merkitsee uskon puutetta.
    Tämä on erityisen haavoittava rakenne, koska se sulkee pois korjauksen. Jos kokemus on lopullinen auktoriteetti, Sana ei enää haasta — se vain vahvistaa. Ja jos kristitty esittää kysymyksiä, vastaus on hänen omassa uskossaan, ei opetuksen sisällössä.
    Raamattu ei pelkää kysymyksiä. Psalmit ovat täynnä valitusta, epäilyä ja haastamista. Jumala ei murru kriittisenä ajattelusta.

    4. Auktoriteetin sakralisointi

    Neljäs mekanismi on auktoriteetin sakralisointi — johtajan asettaminen paikkaan, jossa hänen sanansa saavat Jumalan sanan aseman. Kyseenalaistaminen on hengellisesti vaarallista. Tilivelvollisuus kulkee vain ylöspäin.
    Jeesus tunnistaa tämän rakenteen farisealaisuudessa: he sitovat raskaita taakkoja muiden hartioille, mutta itse eivät liikuta niitä sormellakaan. Raamatullinen johtajuus on täsmälleen päinvastainen: se keventää, ei lisää.

    Mitä tämä tekee ihmiselle?

    Pitkäaikainen altistuminen näille mekanismeille jättää jälkiä. Ne ovat tunnistettavia.
    On krooninen puutteen tunne — hengellinen elämä on jatkuvaa vajetta, riittämättömyyttä, horisonttia, jota ei koskaan saavuta.
    On vaikeus luottaa omaan harkintaan — "mitä jos olen väärässä?" muuttuu lamaannuttavaksi.
    On häpeäpohjainen jumalakuva, jossa Jumala on enemmän tuomari kuin Isä.
    On yhteyden katkeaminen — ensin itsestä, sitten muista.
    Nämä eivät ole pelkästään psykologisia oireita.
    Ne ovat hengellisiä vammoja.
    Ja ne paranevat — mutta ei lisää suorittamalla.
    Ne paranevat totuudella, armolla ja aidolla yhteydellä.
    Osa 3 — Terve hengellinen elämä
    On helpompi purkaa kuin rakentaa. Mutta emme voi jäädä pelkästään diagnosoimaan. Millainen terve hengellinen elämä näyttää? Miten sitä rakennetaan?

    Terve auktoriteetti palvelee

    Aloitetaan auktoriteetista, koska se on rakenne, jonka sisällä kaikki muu tapahtuu.
    Jeesus sanoo opetuslapsillaan: "Tiedätte, että kansojen hallitsijat herroittelevat heitä ja suuret käyttävät valtaansa heidän ylitsensä. Mutta teidän keskenänne ei pidä olla niin. Vaan joka tahtoo olla suuri teidän keskenänne, se olkoon teidän palvelijanne."
    Raamatullinen auktoriteetti on olemukseltaan palvelevaa. Se osoittaa Kristukseen, ei itseensä. Se vahvistaa seuraajan omaa suhdetta Jumalaan, ei luo riippuvuutta johtajasta. Ja se on iloinen, kun ihmiset kasvavat itsenäisempään uskoon — ei pelkää sitä.
    Terve johtaja rohkaisee omaan Raamatun lukemiseen. Sietää kysymyksiä. Tunnustaa omat rajoitteensa. On itse jonkin tilivelvollisuuden alainen. Terve johtaja ei tarvitse kyseenalaistamatonta asemaa, koska hänen sanomansa ei perustu hänen auktoriteettiinsa.
    Terve auktoriteetti ei pelkää itseään suurempaa totuutta. Se asettuu sen alle, ei sen yläpuolelle.
    Evankeliumi ei tarvitse lisäavainta
    Paavali kirjoittaa galatalaisille — ja se on tärkeää ymmärtää — varoittaakseen ihmisiä, jotka opettivat hyvää tarkoittaen mutta väärin. He uskoivat, että evankeliumiin pitää lisätä jotain. Ympärileikkaus. Lain noudattaminen. Oikea tekniikka.
    Paavalin vastaus on terävä: jos evankeliumiin lisätään vaatimus, se ei ole enää evankeliumi. Armo, johon on lisätty ehto, ei ole armo. Se on kauppa.
    Sama logiikka pätee tänään. Kun pelastukseen tai hengelliseen kasvuun lisätään tekniikka, rituaali tai erityinen avain — ollaan jo liikuttu evankeliumin ulkopuolelle. Ei ehkä paljon. Ei ehkä tarkoituksella. Mutta liikuttu.
    Tämä ei tarkoita, etteivätkö hengelliset harjoitukset olisi arvokkaita. Rukous, paasto, hiljentyminen, Raamatun lukeminen — ne ovat rikkaita perinteitä. Mutta ne ovat palvelijan roolissa, ei hallitsijan. Ne avaavat tilaa Jumalalle — ne eivät pakota Jumalaa toimimaan.

    Miten elää terveesti

    Lopuksi viisi konkreettista asiaa, jotka rakentavat tervettä hengellistä elämää. Nämä eivät ole uusia — ne ovat Raamatun yksinkertaista ydintä.

    Identiteetti ensin

    Terveen hengellisen elämän perusta ei ole suoritus vaan identiteetti. Joh. 1:12 sanoo: olet Jumalan lapsi. Ef. 2:8–9 sanoo: tämä on armosta, ei teoista. Gal. 5:1 sanoo: olet vapautettu.
    Hengellinen elämä ei rakenna identiteettiäsi — se kasvaa siitä. Kun lähtökohtasi on lapsen identiteetti, suorittamisen tarve häviää. Ei täysin, ei heti — mutta se menettää otteensa.

    Armo käytäntönä

    Armo ei ole vain teologinen käsite — se on käytäntö, jota täytyy harjoitella. Opettele tunnistamaan sisäinen liike: teen tätä siksi, että rakastan — vai siksi, että pelkään? Haen Jumalaa siksi, että haluan olla lähellä — vai siksi, että yritän korjata jotain vikaa itsessäni?
    Kun huomaat suorittavasi, palaa armoon. Ei itsesyytöksellä — se on vain toinen suorittamisen muoto — vaan yksinkertaisesti: "Tässä olen. Armo riittää tähänkin."

    Aito yhteisö

    Ihminen ei elä yksin, eikä hengellinen elämäkään kasva yksin. Yhteisö, jossa saa olla epätäydellinen. Jossa muut tuntevat sinut nimeltä, ei vain roolisi kautta. Jossa erimielisyys ei tarkoita yhteydestä sulkemista.
    Tämä on harvinainen löytö — mutta se on löydettävissä. Etsi sitä.

    Oma Sanan lukeminen

    Yksi terveimmistä teoista, jonka kristitty voi tehdä, on lukea Raamattua itse — ei vain toisten tulkintojen kautta. Kysy tekstiltä: mitä tämä kertoo Jumalasta? Mitä tämä kertoo ihmisestä? Mikä tässä minua häiritsee?
    Epäily ja kysymykset ovat osa lukemista, eivät sen este. Jumala ei murru, kun kysymme.

    Rukous luottamuksena

    Rukous on puhua ja kuunnella suhteessa, jonka Kristus on avannut. Ei kaavaa, ei oikeaa asentoa, ei erityissanoja. Kutsua Jumalaa lähelle omilla sanoilla. Kiittää siitä, mitä on. Pyytää sitä, mitä tarvitsee. Istua hiljaa.
    Rukous ei ole vipuvarsi, jolla ovi pakotetaan auki. Se on hengitys suhteessa.

    Lopetus Kristus on vapauttanut meidät vapauteen.

    Galatians 5:1 R19331938
    1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
    Tämä on lupaus, ei ohje. Tämä on jo tapahtunut tosiasia, ei tavoite.
    Vapaus on jo annettu.
    Kysymys ei siis ole: miten saan vapauden? -
    Kysymys on: miten opin elämään jo saadun vapauden todellisuudessa?
    Vastaus on yksinkertainen — ei helppo, mutta yksinkertainen.
    Identiteetti, joka perustuu Kristukseen.
    Armo, joka ei lopu.
    Yhteys, joka kestää.
    Sana, joka uudistaa.
    Rukous, joka pitää lähellä.
    Ei avaimia haettavaksi. Ei rituaaleja suoritettavaksi. Ei hierarkiaa, jonka kautta kulkea. Kristus on avannut oven — ja se ovi pysyy auki.
    Sanasto — keskeisten käsitteiden selitykset
    Seuraavat käsitteet esiintyvät usein hengellisessä opetuksessa.
    Kukin käsite avataan kahdesta näkökulmasta:
    miten sitä yleisesti käytetään väärässä merkityksessä ja
    mitä Raamattu itse opettaa.
    1.  Daavidin avain
    VÄÄRÄ KÄSITYS
    Hengellinen työkalu, jonka kristitty voi "ottaa", "menettää", "palauttaa" tai käyttää avaamaan hengellisiä ovia. Avain ajatellaan siirrettäväksi voimaksi, joka välittyy tietyiltä ihmisiltä tai yhteisöiltä.
    RAAMATULLINEN MERKITYS
    Hallinnollinen valtuutus, joka annettiin Eljakimille (Jes. 22) ja jonka Jeesus itse kantaa yksin (Ilm. 3:7). Avain on Kristuksen — ei ihmisen — ominaisuus. Kristitty ei kanna avainta, hän elää Kristuksen avaamissa ovissa. Ovet eivät aukene oikealla tekniikalla, vaan Kristuksen tahdosta.
    2.  Ovien avaaminen ja sulkeminen
    VÄÄRÄ KÄSITYS Kristitty voi rukouksella, hengellisillä tekniikoilla tai erityisauktoriteetin avulla avata tai sulkea "hengellisiä ovia" elämässään tai muiden elämässä. Tietyt ihmiset ovat "oven avaajia".
    RAAMATULLINEN MERKITYS Kristus avaa ja sulkee elämän ovia oman tahtonsa mukaan (Ilm. 3:7). Kristityn tehtävä ei ole avata ovia vaan kulkea niiden läpi. Paavali tunnistaa avoimet ovet (1. Kor. 16:9), mutta ei selitä tekniikkaa — hän seuraa Jumalan johdatusta. Sulkeutunut ovi on yhtä lailla johdatusta kuin avautunut.
    3.  Jalansija (Ef. 4:27)
    VÄÄRÄ KÄSITYS
    Demoninen oikeus, jonka kristitty voi antaa tai menettää tekemällä virheitä, ja joka vaatii vapautusrituaaleja poistamiseksi. Synti avaa "juridisen luvan" demoniselle vaikutukselle.
    RAAMATULLINEN MERKITYS Paavalin kreikankielinen sana topos tarkoittaa kirjaimellisesti tilaa, sijaa tai mahdollisuutta — ei juridista oikeutta. Paavali kehottaa: älkää antako paholaiselle tilaa eli jalansijaa. Kyse on käyttäytymisestä ja asenteista (viha, katkeruus), joista tulee luopua. Ei juridisesta mekanismista tai demonisesta omistuksesta, vaan hengellisestä vapaudesta synnistä.
    4.  Linnoitus (2. Kor. 10:4–5)
    VÄÄRÄ KÄSITYS Demoninen rakennelma, joka on ihmisen mielessä tai kaupungin päällä ja jonka voi murtaa vain hengellisillä tekniikoilla, sidontarukouksella tai kokoontumalla rukoilemaan.
    RAAMATULLINEN MERKITYS
    Paavali käyttää sanaa ochuroma, joka tarkoittaa ajatusrakennelmaa, väärää uskomusta tai identiteetin vääristymää. Muurit murtuvat "totuuden aseilla" — ei rituaaleilla. Konteksti on selkeä: Paavali puhuu väärästä ajattelusta ja sen korjaamisesta Kristuksen totuudella. Hengellinen sota on todellisuutta, mutta sen kenttä on mieli, ei maantiede.
    5.  Sukulinja-avaimet ja sukupolvien siteet
    VÄÄRÄ KÄSITYS
    Ajatus, että kristitty kantaa sukunsa syntejä, kirouksia tai hengellisiä "avaimia", jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle ja joista täytyy erityisesti vapautua ennen kuin voi elää täyteen vapauteensa.
    RAAMATULLINEN MERKITYS
    Kristuksessa ei ole kirousta — Gal. 3:13 on selvä: "Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta." Uusi testamentti ei opeta sukupolvien kirouksia kristityille. Vanhan testamentin kohdat (2. Moos. 20:5) kuvaavat luonnollisia seurauksia perhesysteemeissä — ei siirtyvää demonista yhdistettä, josta täytyy vapautua rituaaleilla. Uusi liitto on uusi alku.
    6.  Hengelliset oikeudet
    VÄÄRÄ KÄSITYS
    Demonit saavat "juridisia oikeuksia" kristittyyn, jos tämä tekee virheitä, noudattaa vääriä sääntöjä tai ei suorita tarvittavia hengellisiä toimia. Nämä oikeudet täytyy "kieltää" tai "kumota".
    RAAMATULLINEN MERKITYS
    Kristitty on ostettu hinnalla ja sinetöity Pyhällä Hengellä (Ef. 1:13). Paholaisella ei ole juridisia oikeuksia Jumalan lapseen. 1. Joh. 4:4 sanoo: "Suurempi on hän, joka on teissä, kuin se, joka on maailmassa." Tämä ei tarkoita, ettei kristitty voisi tehdä väärin tai ajatella väärin — mutta se tarkoittaa, ettei väärinkäyttäytyminen avaa demonista oikeutta.
    7.  Sidonta ja vapauttaminen
    VÄÄRÄ KÄSITYS
    Kristitty voi "sitoa henkiä" tai "vapauttaa voimia" sanallisilla käskyillä, rituaalisilla rukouksilla tai kokoontumalla yhteen erityistarkoituksessa. Uskotaan, että oikeilla sanoilla on demoneja sitova voima.
    RAAMATULLINEN MERKITYS
    Jeesus sitoo vahvan miehen (Matt. 12:29) — ja tämä on jo tapahtunut. Kristitty vastustaa paholaista (1. Piet. 5:8–9), ei sido sitä rituaaleilla. Ap. t. 19:13–16 kertoo varoittavasti ihmisistä, jotka yrittivät käyttää Jeesuksen nimeä tekniikkana ilman suhdetta Jeesukseen — tulos oli katastrofaalinen. Voima ei ole kaavassa, vaan suhteessa.
    8.  Portinvartija ja portit
    VÄÄRÄ KÄSITYS
    Tietyt ihmiset ovat "hengellisiä portinvartijoita" kaupunkien, alueiden tai yhteisöjen yllä. Hengellinen sota edellyttää näiden porttien tunnistamista, vartionnointia ja avaamista rukouksella.
    RAAMATULLINEN MERKITYS
    Portit ovat Vanhan testamentin kaupungin hallinnon, oikeuden ja kaupan symboleja (Rut 4:1–2, Ps. 24:7). Uusi testamentti ei opeta hengellisistä "kaupunkiporteista" tai portinvartijuudesta kristityn tehtävänä. Kristitty on kutsuttu evankeliumiin, rukoukseen ja rakkauden palveluun — ei hengellisen kartan piirtämiseen tai porttiauktoriteetin hakemiseen.
    9.  Vapautuspalvelu
    VÄÄRÄ KÄSITYS
    Rituaalinen toiminta, jossa kristitystä "ajetaan ulos" henkiä tai "vapautetaan" sitoksia erityisten rituaalien, käskysanojen tai istuntojen avulla. Usein edellyttää erityistä auktoriteettia tai tekniikkaa.
    RAAMATULLINEN MERKITYS
    Uusi testamentti opettaa uskovien vapautumisesta mielen uudistumisen (Room. 12:2), totuuden tunnistamisen (Joh. 8:32), parannuksenteon ja Pyhän Hengen työn kautta. Evankeliumeissa Jeesus vapauttaa ihmisiä suoraan — ei rituaalien kautta. Uskovista ei Uudessa testamentissa ajeta ulos henkiä; neuvo on: "Vastustakaa paholaista, niin se pakenee teistä" (Jaak. 4:7).
    10.  Hengellinen kartoitus
    VÄÄRÄ KÄSITYS
    Ajatus, että kristitty voi ja tulisi "kartoittaa" alueiden päällä vaikuttavia hengellisiä voimia — tunnistaa aluehenget, pahat linnoitukset ja kaupunkien historialliset synnit — ja vaikuttaa niihin kohdistetulla rukouksella.
    RAAMATULLINEN MERKITYS
    Raamattu ei opeta alueellisten henkien kartoittamista tai strategista hengellisen tiedustelun tekemistä. Dan. 10:13 mainitsee "Persian ruhtinaan" kontekstissa, jota Uusi testamentti ei laajenna kristityn strategiseksi tehtäväksi. Kristitty on kutsuttu evankeliumiin, rukoukseen ja rakkauden konkreettiseen toimintaan — ei spekulatiiviseen hengelliseen kartografiaan.
    Sanasto on tarkoitettu opetuksen tueksi ja yksityiseen opiskeluun. Raamatunlainaukset suomalaisesta Raamatusta 1992. Käsitteiden selvitykset perustuvat alkukielisiin sanoihin ja kontekstuaaliseen eksegeesiin.

      • Galatians 5:1NASB95

      • Isaiah 22:22NASB95

      • Revelation 3:7NASB95

      • Hebrews 4:16NASB95

      • Galatians 5:1NASB95

Raamattu Puhuu Tampere
veijo@armossa.fi
+358408616232
http://www.raamattupuhuutampere.fi
2 members