Raamattu Puhuu Tampere
Jumala näkee yhden ihmisen
  • On armo suuri ihmeinen
  • On suurin lahja päällä maan
  • Filippoksen tie
    Jumalan ääni, yhden ihmisen arvo  ·  Ap.t. 8:26–40 Veijo Vaalanti
    JOHDANTO
    Rakkaat ystävät – tänään halusin viedä meidät kertomukseen, joka on yksi Uuden testamentin kauneimmista. Monelle se on silti melko tuntematon.
    Se on kertomus Filippoksesta ja etiopialaisesta hoviherrasta. Kertomus siitä, kuinka Jumala näkee yhden ihmisen. Kuinka Pyhä Henki johdattaa tarkasti – ei massoihin, vaan yksilöihin. Ja kuinka yksi ainoa kohtaaminen voi muuttaa kokonaisen kansan historian.
    1 · JUMALA KESKEYYTTÄÄ HERÄTYKSEN
    Apostolien tekojen kahdeksas luku kertoo, että Filippos oli juuri silloin keskellä Samarian herätystä. Ihmeitä tapahtui. Ihmisiä tuli uskoon. Kaupungissa oli iloa. Kaikki näytti siltä, että tässä on työ, jota ei voi keskeyyttää.
    Mutta juuri silloin Jumala puhuu:
    Ap.t. 8:26
    „Nouse ja mene etelään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista Gassaan. Se on autiomaa.”
    Autiomaa. Ei herätyskokousta. Ei väkijoukkoa. Yksi tie, yksi ihminen.
    Tässä on Jumalan sydän: Hän ei näe massoja. Hän näkee ihmisiä – yhden kerrallaan. Ja joskus Hän vie meidät pois näkyvästä, tulokselliselta vaikuttavasta työstä – yhden ihmisen tähden.
    Huomio myös siitä, kuka Filippos oli. Hän ei ollut apostoli – hän oli diakoni, yksi seitsemästä, jotka valittiin palvelemaan köyhii ja leskiä Jerusalemissa. Niin Jumala tekee: Hän ottaa ihmisen, joka palvelee pöydissä, ja lähettää hänet muuttamaan kansakunnan historian.
    2 · KUKA OLI TÄMÄ HOVIHERRA?
    Kun Filippos saapuu tielle, hän näkee vaunuissa istuvan miehen.
    Ap.t. 8:27
    „Hän oli etiopialainen hoviherra, Kandaken, etiopialaisten kuningattaren, korkea virkamies, joka hoiti koko hänen aarteistoaan.”
    Vaikutusvaltainen. Varakas. Sivistynyt. Hän vastasi koko Etiopian kuningaskunnan valtionkassasta. Ja hän oli matkustanut lähes 2 500 kilometriä Jerusalemiin rukoilemaan – sellaista ei tehdä kevyin mielin.
    Historiallinen tausta
    Kandake ei ollut nimi, vaan arvonimi – se tarkoitti „kuningatar” tai ’kuinkaallinen nainen’ muinaisessa Meroen kuningaskunnassa, joka sijaitsi nykyisen Sudanin alueella. Kuningatar hallitsi, ja hänen hoviherransa oli valtavan vallan käyttäjä. Tämä mies ei ollut kukaan tavallinen.
    Mutta hän oli myös eunukki. Mies, joka oli kastroitu. Ja se tarkoitti jotain hyvin konkreettista sen ajan maailmassa: ei perheitä, ei jälkeläisiä, ei nimeä, joka jatkuisi hänen jälkeensä. Ja ennen kaikkea – ei pääsyä temppelin sisäpihoille. Mooseksen laki sanoi suoraan:
    5. Moos. 23:1
    „Eunukki… älköön tulko Herran seurakuntaan.”
    Hän oli siis matkustanut kaiken sen matkan – ja jäänyt ulkopuolelle. Etsijä, jolle ovea ei avattu. Ihminen, jonka sydämessä oli todellinen kaipaus Jumalaan, mutta jonka päälle uskonto sanoi: ei sinulle.
    3 · JUMALA VALMISTELEE SYDÄMEN JA TEKSTIN
    Filippos lähestyy vaunuja ja kuulee miehen lukemassa ääneen. Hän lukee profeetta Jesajaa:
    Jes. 53:7–8
    „Niinkuin lammas, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin hän ei avannut suutansa… Hänet otettiin pois ahdistuksen ja tuomion alta.”
    Mutta tässä on jotain, mitä hoviherra ei ehkä tiennyt – jotain, mitä Jumala tiesi. Jesajan kirjassa, vain muutama luku myöhemmin, on lupaus juuri hänenkaltaisilleen:
    Jes. 56:3–5
    „Eunukki älköön sanoko: ’Minä olen kuiva puu.’ Minä annan heille nimen, joka on parempi kuin pojat ja tyttäret – ikuisen nimen, jota ei pyhitä pois.”
    Jumala ei johdattanut Filipposta sattumalta tuon vaunun vierelle. Hän oli valmistellut sen sydämen vuosien kaipuulla – ja valinnut juuri sen Raamatun kohdan, joka koskettaisi tämän miehen syvintä haavaa.
    4 · PYHÄ HENKI PUHUU – JA FILIPPOS JUOKSEE
    Acts 8:29–31 R19331938
    29 Niin Henki sanoi Filippukselle: “Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. 30 Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: “Ymmärrätkö myös, mitä luet?” 31 Niin hän sanoi: “Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.
    „Henki sanoi Filippokselle: ’Mene ja pysyttele lähellä noita vaunuja.’ Filippos juoksi vaunujen vierelle…”
    Ei epäröintiä. Ei laskelmointia. Ei kysymystä siitä, sopiiko aika tai olisiko parempi hetki.
    Hän juoksi.
    Tämä on kuuliaisuuden kuva. Pyhä Henki ei aina anna pitkiä selityksiä. Hän antaa askeleen. Ja sille askeleelle vastataan – tai jätetään vastaamatta.
    Hoviherra huomaa Filippoksen ja kysyy:
    Acts 8:31 R19331938
    31 Niin hän sanoi: “Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.
    „Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?”
    Kuinka monen sydämessä on tänä päivänä tuo sama kysymys? Raamattu auki, kaipaus läsnä – mutta ei ketään, joka istuu viereen ja avaa sen.
    5 · JEESUS JESAJAN KIRJASSA
    Acts 8:35 R19331938
    35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
    „Filippos alkoi puhua ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.”
    Filippos ei alkanut selittää uskonnollisia sääntöjä. Hän ei listannut ehtoja. Hän otti saman tekstin, jota hoviherra luki – kärsivästä, hyljätystä, ääneti teuraaksi viedystä – ja avasi sen: tämä on Jeesus.
    Hän, joka tuli niiden puolelle, joita ei päästetty sisälle. Hän, jonka kuolema avasi oven kaikille – myös niille, joille uskonto oli sanonut: ei sinulle.
    Kaikki Raamattu johtaa Häneen.
    6 · KASTE AUTIOMAASSA
    He ajavat tietä eteenpäin. Sitten mies näkee vettä ja sanoo äkillisesti:
    Acts 8:36–38 R19331938
    36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: “Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” 38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
    „Katso, tässä on vettä. Mikä estää minua tulemasta kastetuksi?”
    Autiomaassa. Kesken matkan. Ilman seurakuntasalia, ilman musiikkia, ilman ohjelmaa, ilman kukkasin koristeltua alttaria.
    Mutta Jumala oli siinä.
    Acts 8:38 R19331938
    38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
    „He astuivat molemmat veteen… ja Filippos kastoi hänet.” Jakeen sisältö on tämä (vanhemmista käsikirjoituksista):
    “Filippos sanoi: ‘Jos uskot koko sydämestäsi, se on mahdollista.’ Hoviherra vastasi: ‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.’”
    Tämä on kaunis ja täysin raamatullinen tunnustus, mutta se ei todennäköisesti ollut osa alkuperäistä Apostolien tekojen tekstiä. Kasteen paikka on perimätiedon mukaan Dhirwehin lähde lähellä Halhulin kaupunkia – paikka, jota on kunnioitettu jo vuosisatojen ajan.
    Etiopian kirkon traditio
    Etiopian ortodoksinen Tewahedo-kirkko pitää tätä hetkeä koko kristillisen historiaansa alkupisteensä.
    Miehellä oli nimi: traditio kutsuu häntä Bachos:ksi, ja jotkut ortodoksiset kalenterit tuntevat hänet nimellä Djan Darada.
    Hänet on kanonisoimalla julistettu pyhä ja apostoliksi – mieheksi, joka vei evankeliumin kotimaahansa.
    Jo toisen vuosisadan teologi Irenaeus Lyonista kirjoittaa, että tämä mies „lähetettiin Etiopian seuduille saarnaamaan sitä, mihin itse oli uskonut.”
    Yksi maailman vanhimmista kirkoista
    Etiopian ortodoksinen Tewahedo-kirkko on nykyisin maailman suurimpia orientaalikirkkojen joukossa – noin 50–60 miljoonaa jäsentä maailmanlaajuisesti.
    Se ei syntynyt eurooppalaisen siirtomaamissioonarityön kautta, vaan kasvoi itäisesti vuosisatojen ajan. Kirkko palvelee edelleen muinaisella ge’ez-kielellä, pitää sapatin sunnuntain lisäksi lauantaina, ja sillä on oma laajempi raamattuun kuuluva kaanon – muun muassa Enokin kirja.
    Joka kirkossa on arkkua esittävä tabnot-pyhäinjäännös, ja jumalanpalvelukset sisältävät liturgista tanssia ja moniäänistä laulua. Se on kirkko, jonka juuret ulottuvat tähän autiomaatielle – yhden ihmisen kasteeseen.
    Jumala antoi eunukille nimen, joka on parempi kuin pojat ja tyttäret. Hänellä ei ollut lapsia – mutta hänellä on hengellinen jälkeläisyys, joka jatkuu tänä päivänä miljoonissa.
    7 · ILO, JOTA USKONTO EI VOI ANTAA
    Acts 8:39 R19331938
    39 Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.
    „Herran Henki tempasi Filippoksen pois… mutta hoviherra jatkoi matkaansa iloiten.”
    Hän oli lähtenyt kotoa kaipaus sydämessä. Hän oli matkustanut pitkän matkan. Hän oli jätetty seisomaan temppelin ulkopuolelle.
    Ja nyt hän ajaa kotiin – iloiten.
    Ei helpottuneena. Ei tyytyväisenä. Iloiten. Se on eri asia. Sitä ei saada uskonnollisista suorituksista eikä hyväksyntalistoilta läpipääsemisestä. Se tulee, kun ihminen kohtaa Jeesuksen.
    Etiopian ortodoksinen perimätieto kertoo, että hän palasi kotimaahansa ja alkoi saarnata. Kuningatar Kandakeen uskotaan myös itse tulleen uskoon hänen todistuksensa kautta. Yksi ihminen – yksi kohtaaminen autiomaassa – ja se sai aikaan ketjun, joka ei ole katkennut kahdessakymmenessa vuosisadassa.
    SOVELLUS – JUMALA ETSII FILIPPOKSIA
    Rakkaat ystävät – tällä kaupungilla on ihmisiä, jotka ovat kuin tämä hoviherra. Etsijöitä, jotka ovat tehneet pitkän matkan. Ulkopuolisia, joille joku on jossain vaiheessa sanonut: ei sinulle. Ihmisiä, joilla on Raamattu auki mutta ei ketään, joka istuu viereen ja avaa sen.
    Ja Jumala etsii Filippoksia. Ihmisiä, jotka kuulevat sen hiljaisen äänen ja lähtevät. Jotka uskaltavat mennä autiomaahan yhden ihmisen tähden. Jotka juoksevat – ei harkiten, ei laskelmoiden – vaan siksi, että Henki puhui.
    Muistakaamme: Filippos oli diakoni. Ei apostoli, ei kuuluisa saarnaaja. Hän oli mies, joka teki pöytäpalvelusta avusti Ja Jumala käytti häntä käynnistämään yhden historiaansa suurimmista seurakunnanistuttamisista.
    Ehkä sinä olet se Filippos jollekin. Ehkä juuri nyt, juuri tällä viikolla, on yksi ihminen, jonka vaunun vierelle sinun on aika juosta.
    Loppurukous
    Herra, tee minusta Filippos.
    Avaa korvani kuulemaan.
    Avaa silmäni näkemään yhden ihmisen.
    Avaa sydämeni juoksemaan, kun Henki puhuu.
    Ja anna niiden, jotka kantavat haavaansa yksin,
    löytää Jeesus – Hän, joka tulee heidän luokseen.

      • Acts 8:29–31NASB95

      • Acts 8:35NASB95

      • Acts 8:36–38NASB95

      • Acts 8:39NASB95

  • Voitto voitto minun on
Raamattu Puhuu Tampere
veijo.vaalanti@armossa.fi
+358505911700
https://raamattupuhuutampere.fi/
3 members