Raamattu Puhuu Tampere
Armo kasvattaa Turku

  • Armo kasvattaa

    Tit. 2:11–12  •  Luuk. 15:11–32  •  Jer. 1:4–10

    Johdanto – Jumalan tapa kasvattaa

    Kesä tekee jotain ihmiselle.
    Me hidastamme. Me hengitämme syvempään. Me annamme itsemme lepoon ja hetkeen — ja juuri silloin Jumala usein tekee syvintä työtään.
    Paavali kirjoittaa Tiitukselle:
    Titus 2:11–12 R19331938
    11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille 12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
    Kuulitko mitä siinä sanotaan?
    Armo ei ole vain pelastushetki. Se ei ole vain se kerta, kun sait anteeksi. Armo on kasvattaja. Se on Jumalan aktiivinen, lempeä, pitkäjänteinen tapa muovata sinua — ei pakottamalla, ei pelolla, ei vaatimuksilla — vaan armolla, joka tekee tilaa hengittää ja kasvaa.
    Kreikankielinen sana, joka on käännetty 'kasvattaa', on paideuō — sama juuri kuin paideia, mikä tarkoittaa kasvatusta. Se on sana, jota käytettiin lasten pitkäjänteisestä, rakkauden kautta tapahtuvasta kasvattamisesta. Juuri niin Jumala toimii meitä kohtaan.
    Tänään katsomme kahta kertomusta, jotka näyttävät miten tämä armo konkreettisesti toimii.

    1. Armo kasvattaa sydämen takaisin kotiin

    Jeesus kertoo tarinan.

    Luke 15:11–13 R19331938
    11 Vielä hän sanoi: “Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. 12 Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ‘Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva’. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. 13 Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
    Nuori mies pyytää perinnön isältään ennen aikojaan — mikä tuon ajan kulttuurissa merkitsi käytännössä: "Toivoisin olevasi jo kuollut." — ja lähtee. Menee kauas. Tuhlaa kaiken.
    Sitten tulee nälänhätä. Rahat loppuvat. Ystävät häviävät. Hän päätyy syöttämään sikoja — juutalaiselle kuulijalle äärimmäinen häpeä — ja siellä sikojen seassa hän lopulta herää.
    Hän harjoittelee puhetta:
    Luke 15:19 R19331938
    19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’
    Tämä on häpeän kieli. Syyllisyyden kieli. Poika ei palaa voittajana — hän palaa murtuneena, toivoen kenties puolivillaista anteeksiantoa ja armon sijasta vain kohtuullista kohtelua.
    Ja tässä on kohta, joka on tärkeä ymmärtää: hän ei palaa kotiin siksi, että olisi hengellisesti kypsä. Hän ei palaa, koska on tehnyt täydellisen parannuksen. Hän palaa, koska elämä on murtanut hänet ja hän muistaa isänsä.

    Muistaminen on jo armon työtä.

    Mutta sitten tapahtuu jotain, mikä olisi saanut koko kylän hiljenemään.
    Isä juoksee.
    Ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa kulttuurissa patriarkka ei juossut. Se oli häpeällistä. Viitanliepeet hulmuten, arvokkuus sivuun heitettynä — se ei ollut sopivaa. Mutta armo ei kysy kulttuurilta lupaa. Armo ei odota portilla — se lähtee vastaan.
    Isä juoksee, syöksyy poikansa kaulaan, kutsuu parhaan vaatteen, sormuksen, sandaalit. Käskee teurastaa vasikan.
    Vaate palauttaa kunnian. Sormus palauttaa aseman. Sandaalit — orjilla ei ollut sandaaleja — palauttavat vapauden.
    Poika alkaa lausua harjoittelemaansa puhetta — ja isä ei edes anna hänen päästä loppuun. Syleily peittää sanat.

    Poika ei palaa palkkalaiseksi. Hän palaa lapseksi.

    Tässä on armon opetus sydämelle: armo ei vain anna anteeksi tekoja. Armo muuttaa identiteetin. Armo ei sano vain 'olet annettu anteeksi' — armo sanoo 'olet kotona'. Olet lapsi. Et orja, ei palkkainen, ei koevaiheessa oleva — lapsi.
    Ja tämä on kasvua. Ei suorituksen kautta, vaan tunnustamisen kautta. Ei ansaitsemalla, vaan vastaanottamalla.
    Onko jossain teistä se tunne — kenties hiljainen, kesän hiljaisuudessa nouseva tunne — että olet kaukana? Että sinunkin pitäisi ensin suorittaa jotain ennen kuin voit tulla? Paavali sanoo: armo kasvattaa sinut takaisin kotiin. Sama isä juoksee edelleen.

    2. Armo kasvattaa ennen kuin edes tiedät olevasi kutsuttu

    Jer. 1:4–10
    Jeremia on nuori mies. Ehkä teini-ikäinen, ehkä parikymppinen — tutkijat ovat erimielisiä, mutta hän on selvästi vielä nuori. Hän ei ole johtaja. Hän ei ole julkinen puhuja. Hän on pappisperheen poika pienestä Anatot-kylästä, muutaman kilometrin päässä Jerusalemista.
    Ja sitten Jumala puhuu:
    Jeremiah 1:5 R19331938
    5 “Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi”.
    Tämä on huikea lause. Ennen kuin muodostettiin. Ennen kuin synnyit. Jumala ei sano: 'Olen seurannut sinua ja todennut sinut sopivaksi.' Jumala sanoo: 'Ennen kuin sinua oli, minä jo tiesin, kuka olet.'

    Kutsumus ei ala ihmisen kypsyydestä. Se alkaa Jumalan tuntemisesta.

    Mutta Jeremia vastaa juuri niin kuin useimmat meistä vastaisivat:
    Jeremiah 1:6 R19331938
    6 Mutta minä sanoin: “Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori.”
    En osaa. Olen liian nuori. Ei minulla ole kokemusta. Ei minulla ole riittävästi. En ole valmis.
    Kuulostaako tutulta? Tämä on ihmisen luontainen reaktio kutsumukseen. Emme epäile Jumalan kykyä — epäilemme omaamme.
    Ja Jumala ei väittele. Hän ei sano: 'Olet väärässä, sinulla on kyllä lahjoja.' Hän sanoo jotain paljon syvempää:
    Jeremiah 1:7–8 R19331938
    7 Niin Herra sanoi minulle: “Älä sano: ‘Minä olen nuori’, vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. 8 Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra.”
    Sitten Jumala ojentaa kätensä ja koskettaa Jeremian suuta.
    Jeremiah 1:9 R19331938
    9 Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle: “Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.
    Tässä on armon logiikka: Jumala ei odota, että Jeremia kehittää itsensä valmiiksi. Jumala varustaa. Jumala asettaa sanat suuhun. Jumala menee edellä.
    Armo kasvattaa meitä kutsumukseen ennen kuin edes tunnemme olevamme valmiita. Ehkä juuri siinä on koko pointti — jos odottaisimme valmiutta, emme koskaan lähtisi.
    Jeremia ei tullut tunnetuksi helposta elämästä. Häntä ei kuunneltu, häntä vainottiin, hän itki ja valitti Jumalalle avoimesti. Mutta hän meni. Koska Jumala oli sanonut: minä olen sinun kanssasi.
    Läsnäolo on armon kasvattava voima. Ei se, että sinulla on kaikki taidot. Ei se, että olet valmis. Vaan se, että Jumala kulkee kanssasi.
    Ehkä joku teistä kantaa tänään tunnetta: minulla ei ole tarpeeksi. En ole tarpeeksi kypsä, tarpeeksi lahjakas, tarpeeksi rohkea. Jeremia sanoo: tervetuloa joukkoon. Ja Jumala sanoo: minä olen sinun kanssasi.

    3. Armo kasvattaa – ei pakota, ei painosta

    Palataan vielä siihen Tiituksen tekstiin. Nyt kun olemme nähneet, miten armo toimii käytännössä — tuhlaajapojan tarinassa ja Jeremian kutsumusnäyssä — voimme lukea sen uusin silmin.
    Titus 2:11–12 R19331938
    11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille 12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,

    Kolme asiaa tästä tekstistä:

    Ensimmäinen — armo on ilmestynyt kaikille.

    Ei vain hyville, ei vain kypsille, ei vain niille, joilla on elämä järjestyksessä. Kaikille. Tuhlaajapoika — kaikille. Jeremia — kaikille. Sinä — kaikille.

    Toinen — armo kasvattaa meitä hylkäämään.

    Tämä on tärkeä sana. Ei 'armo pakottaa', ei 'armo vaatii', ei 'armo tuomitsee'. Armo kasvattaa. Se on prosessi. Se on matka. Ja se tapahtuu Jumalan läsnäolossa, ei omalla suorittamisella.

    Kolmas — armo kasvattaa meidät elämään tässä maailmassa.

    Ei vetäytymään maailmasta. Ei pakenemaan todellisuutta. Vaan elämään — sivistyneesti, vanhurskaasti, hurskaasti — juuri siellä missä olet. Turussa. Arjessa. Kesällä. Töissä. Perheessä.
    Armo ei kasva meitä pelolla. Se ei kasvata meitä vertailulla — 'katsopa tuota pyhempää naapuria'. Se ei kasvata meitä häpeällä eikä suorittamisen kierteellä.
    Armo kasvattaa sydämen — kuten tuhlaajapojan kohdalla. Armo kasvattaa suunnan ja kutsumuksen — kuten Jeremian kohdalla. Armo kasvattaa identiteetin — kuten Tit. 2:11–12 lupaa. Ja tämä tapahtuu usein juuri silloin, kun emme suorita. Kun olemme hiljaa. Kun hidastamme. Kuten kesällä.

    4. Tämä kaupunki, kesä ja armon työ

    Me elämme tässä kaupungissa, joka kesällä muuttuu. Festivaalit, auringonlasku joen, järven, meren rannalla, turistivirta, rauhallisuus. Arki pysähtyy.
    Ja Jumala käyttää juuri tätä.
    Kesäkausi ei ole hengellinen tauko. Se on kasvun aika. Ehkä erilainen kuin syksyllä — hiljaisempi, sisäänpäinkääntyneempi, mietiskelevämpi — mutta ei yhtään vähemmän todellinen.
    Armo muovaa meitä ilman kiirettä. Kristuksen elämä meissä ei pidä taukoa, vaikka meidän rytmimme hidastuu. Jumala kasvattaa meitä syvemmälle yhteyteen ja kutsumukseen — myös silloin, kun emme sitä aktiivisesti tavoittele.
    Tuhlaajapojan isä juoksee myös silloin, kun emme odota sitä. Ja Jeremialle puhuttiin arkisena päivänä, ilman erityistä valmistelua.
    Kenties kesä on juuri se aika, kun kannattaa hidastua tarpeeksi kuulemaan.

    Lopuksi – Armo vie meidät eteenpäin

    Kaksi kuvaa, yksi totuus:
    Tuhlaajapoika — armo palauttaa kodin ja identiteetin. Sinä et ole palkkainen. Olet lapsi.
    Jeremia — armo kasvattaa kutsumukseen ennen valmiutta. Sinä et ole liian vähän. Jumala on kanssasi.
    Armo ei vain vapauta menneestä. Armo kasvattaa tulevaan.
    Se on uutinen, jota jokainen meistä tarvitsee — kesällä, arjessa, väsymyksessä ja ilossa, epävarmuudessa ja rohkeudessa.
    "Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille,  ja se kasvattaa meitä."
    Tit. 2:11–12
    Rukoillaan.

      • Titus 2:11–12NASB95

      • Luke 15:11–13NASB95

      • Luke 15:19NASB95

      • Jeremiah 1:5NASB95

      • Jeremiah 1:6NASB95

      • Jeremiah 1:7–8NASB95

      • Jeremiah 1:9NASB95

      • Titus 2:11–12NASB95

  • Kaikki kohdallaan
RPS Tampere
veijo.vaalanti@armossa.fi
+358505911700
https://raamattupuhuutampere.fi/
2 members