RPS Tampere
Pöytä joka katettiin pimeässä

  • Pöytä, joka katettiin pimeässä

    1. Kor. 11:23–26

    Johdanto

    Kun ajattelemme ensimmäistä ehtoollista, monelle tulee mieleen Leonardo da Vincin maalaus: pitkä pöytä, valoisa sali ja kaikki asettuneina siististi riviin Jeesuksen molemmin puolin. Kaunis kuva. Mutta se ei ole koko totuus siitä illasta.
    Paavali ei aloita ehtoollisen opetusta sanoilla "sinä kauniina iltana". Hän kirjoittaa:
    "Herra Jeesus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän." (1. Kor. 11:23)
    Ehtoollinen syntyi yöllä, ja se oli monella tavalla synkin yö.
    Siinä pöydässä istui mies, joka oli jo myynyt Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta. Siinä pöydässä opetuslapset riitelivät siitä, kuka heistä oli suurin. Siinä pöydässä istui Pietari, joka lupasi kuolla Jeesuksen puolesta ja kielsi hänet ennen kuin kukko lauloi.
    Ja Jeesus otti leivän.
    Hän ei odottanut, että opetuslapset olisivat valmiita. Hän ei odottanut, että riita olisi ratkaistu, että Pietari olisi vahva tai että Juudas olisi lähtenyt. Hän kattoi pöydän juuri sellaisille ihmisille.
    Ja tänä iltana hän kattaa sen samanlaisille, meille.
    Tekstinluku: 1 Cor. 11:23–26
    1 Corinthians 11:23–26 R19331938
    23 Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, 24 kiitti, mursi ja sanoi: “Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni”. 25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”. 26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

    1. Pöytä katettiin pimeimpänä yönä

    Paavali kirjoitti nämä sanat seurakunnalle, joka oli onnistunut tekemään ehtoollisesta riidan paikan. Korintissa varakkaat tulivat ateriaan ajoissa ja söivät ja joivat. Kun työpäivän jälkeen myöhemmin tulleet orjat ja köyhät saapuivat, ruokaa ei enää ollut. Joku oli humalassa, ja joku toinen meni kotiin nälkäisenä.
    Paavalin vastaus on yllättävä. Hän ei aloita moittimalla. Hän palauttaa heidät siihen yöhön, jona kaikki alkoi, ja muistuttaa: tämä pöytä ei ole koskaan ollut onnistuneiden ihmisten pöytä.
    Katsotaan Juudasta hetken.
    Jeesus tiesi. Hän tiesi alusta asti, kuka hänet kavaltaisi. Ja silti, samana iltana, hän polvistui ja pesi myös Juudaksen jalat. Hän ojensi Juudakselle leipäpalan, mikä oli itämaisessa ateriassa kunniavieraalle osoitettu ystävyyden ele. Ja vielä Getsemanessa, kun Juudas tuli suudelmineen ja sotilaineen, Jeesus sanoi hänelle: "Ystäväni."
    🎣 TÄKY: Mietin usein, mitä se kertoo Jeesuksen armosta, että hän ojensi leivän myös Juudakselle. Ja mitä se kertoo meistä.
    Armo ojentui Juudakseen asti. Jeesus kuoli koko maailman puolesta, myös Juudaksen. Juudaksen tragedia ei ollut se, ettei armoa olisi ollut tarjolla. Hänen tragediansa oli se, ettei hän ottanut sitä vastaan.
    Ja tässä on jotain, mikä pysäyttää. Samana yönä epäonnistui kaksi opetuslasta. Juudas kavalsi, Pietari kielsi. Kumpikin petti Jeesuksen, ja kumpikin katui.
    Mutta Raamattu kertoo, että he katuivat eri suuntiin. Juudas katui tekonsa seurauksia, palasi pappien luo, heitti rahat temppeliin ja jäi yksin syyllisyytensä kanssa. Pietari taas, kun Jeesus kääntyi ja katsoi häntä, meni ulos ja itki katkerasti. Muutama päivä myöhemmin hän oli rannalla, ja ylösnoussut Jeesus valmisti hänelle aamiaisen.
    🎣 TÄKY: Ero ei ollut synnin koossa. Ero oli siinä, minne he kantoivat sen. Juudas katui itseensä päin, Pietari Jeesukseen päin.
    Ehkä joku tänä iltana kantaa jotain, mitä ei ole kertonut kenellekään. Jotain, mikä tuntuu liian suurelta, liian noloilta tai liian monta kertaa toistuneelta. Kuule tämä: Pietarin tie on avoinna. Kanna se Jeesukselle, älä itsellesi.

    2. Ihmiset luovuttivat hänet, Jumala antoi hänet

    Jakeessa 23 on yksityiskohta, joka häviää käännöksessä. Paavali käyttää samaa kreikan sanaa kahdesti: paradidōmi, luovuttaa, antaa eteenpäin.
    Paavali sanoo: minä luovutin teille sen, minkä sain Herralta. Ja heti perään: sinä yönä, jona hänet luovutettiin.
    Uusi testamentti käyttää samaa sanaa Jeesuksen kärsimyksestä kolmella eri tavalla.
    Ensinnäkin Juudas luovutti hänet. Ahneudesta, pettymyksestä, kylmästä laskelmasta.
    Toiseksi Isä luovutti hänet. Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo, että Jumala ei säästänyt omaa Poikaansa vaan antoi hänet meidän kaikkien puolesta. Sama sana.
    Romans 8:32 R19331938
    32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
    Kolmanneksi Jeesus luovutti itse itsensä. Galatalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: hän rakasti minua ja antoi itsensä minun edestäni. Taas sama sana.
    Teko oli yksi, mutta sydämiä oli kolme. Juudaksen sydämessä oli pimeys. Isän ja Pojan sydämessä oli rakkaus.
    Tämä tarkoittaa jotain hyvin lohdullista. Juudaksen synti oli todellinen, eikä Jumala vähättele sitä. Mutta Jumala kirjoitti sen päälle oman suunnitelmansa. Ihmisen pahin teko muuttui maailman pelastukseksi.
    Sinun epäonnistumisesi eivät ole Jumalaa suurempia. Se, mitä on tehty sinua vastaan, ja se, mitä sinä olet tehnyt, ei pysty kumoamaan sitä, minkä Jumala on antanut. Pahinkaan pettäminen ei estä Jumalan armoa.

    3. "Tehkää tämä minun muistokseen"

    Jeesus sanoi leivästä ja maljasta: tehkää tämä minun muistokseen.
    Me kokoonnumme tänä iltana pöydän ääreen muistamaan. Emme tuo mitään uutta Kristuksen työhön, emmekä täydennä sitä. Ristillä Jeesus sanoi: "Se on täytetty."Siihen ei puutu mitään.
    Muistaminen on silti enemmän kuin ajatus menneestä. Kun otamme leivän, katsomme uskossa ristin puoleen ja sanomme: tämä tapahtui minun puolestani. Kun otamme maljan, sanomme: hänen verensä riitti minun synneilleni, kaikille.
    Jae 26 sanoo vielä jotain yllättävää:
    1 Corinthians 11:26 R19331938
    26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
    Ehtoollinen on saarna. Se saarnaa ilman sanoja.
    Kun seurakunta tulee yhdessä pöytään, nuoret ja vanhat, ne, joilla menee hyvin, ja ne, joiden viikko on ollut raskas, ja kaikki ottavat saman leivän, se julistaa jotain,
    mitä mikään puhe ei pysty julistamaan:
    täällä kukaan ei ole ansainnut paikkaansa.
    Täällä kaikki elävät armosta.
    🎣 TÄKY: Mitä meidän pöytämme kertoo ulkopuoliselle siitä, millainen Jumala on?

    4. Kuka on arvoton?

    Nyt tulemme jakeisiin, joita moni on pelännyt. Paavali sanoo, että se, joka syö tai juo arvottomasti, on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Ja: tutkikoon ihminen itseään.
    Kuinka moni on jättänyt ehtoollisen väliin, koska on ajatellut: en ole tarpeeksi hyvä. Tällä viikolla epäonnistuin taas.
    Katsotaan, mistä Paavali todella puhuu.
    Hän ei puhu ihmisestä, joka tuntee itsensä syntiseksi.
    Sellainen ihminen on juuri oikeassa paikassa.
    Paavali puhuu korinttilaisista, jotka söivät omat ateriansa ja antoivat veljiensä jäädä nälkäisiksi.
    Arvottomasti ei syö se, joka tulee pöytään rikkinäisenä.
    Arvottomasti syö se, joka tulee pöytään ja halveksii veljeään.
    🎣 TÄKY: Ehkä kysymys ei ole siitä, olenko minä tarpeeksi hyvä tulemaan pöytään, vaan siitä, kenet minä olen jättänyt sen ulkopuolelle.
    Ja sitten Paavali sanoo jotain, mikä on tärkeää jokaiselle uskovalle. Jakeessa 32:
    1 Corinthians 11:32 R19331938
    32 mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.
    Kuulitko? Jumalan lapsi ei voi menettää lapsen asemaansa.
    Kun uskova elää synnissä, Jumala ei hylkää häntä.
    Hän kasvattaa häntä, kuten isä kasvattaa lastaan.
    Kuritus ei ole hylkäämisen merkki.
    Se on merkki siitä, että sinä kuulut hänelle.
    🎣 TÄKY: Kuritus ei ole merkki siitä, että Jumala hylkää, vaan siitä, että hän pitää sinua omanaan.
    Siksi itsensä tutkiminen ei ole pelottavaa. Se ei ole sen selvittämistä, kelpaanko vielä.
    Se on sitä, että pysähdyn rehellisesti Jumalan eteen, tunnustan sen, mikä on väärin, ja otan vastaan sen, mikä on jo valmiina: anteeksiannon.
    Jos tutkimme itseämme nyt, se tuo vapautta, ei pelkoa.

    Lopetus: "Kunnes hän tulee"

    Jakeen 26 viimeiset sanat ovat: kunnes hän tulee.
    Ehtoollinen katsoo kahteen suuntaan. Se katsoo taaksepäin ristille, jossa kaikki maksettiin. Ja se katsoo eteenpäin päivään, jolloin Kristus palaa hakemaan seurakuntansa. Silloin edessä ei ole enää pieni pala leipää ja pieni malja, vaan Karitsan hääateria.
    Tämä pöytä katettiin yöllä. Mutta se odottaa aamua.
    Joka kerta kun kokoonnumme tähän pöytään, sanomme yhdessä: hän kuoli, hän elää ja hän tulee takaisin.

    Kutsu pöytään

    Ja nyt tämä pöytä on katettu.
    Se on katettu niille, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan. Ei niille, jotka ovat onnistuneet, vaan niille, jotka luottavat siihen, että hän on onnistunut heidän puolestaan.
    Jos tulet tänä iltana pöytään raskaan viikon jälkeen, epäonnistuneena tai väsyneenä, olet oikeassa paikassa. Pietarikin oli.
    Ja jos sinä et vielä tiedä, kuulutko tähän pöytään, jos et ole koskaan tehnyt ratkaisua Jeesuksen puoleen, tiedä tämä: armo ojentui Juudakseen asti, ja se ojentuu sinuunkin. Tähän pöytään tullaan yhdellä tavalla, uskomalla Jeesukseen. Voit tehdä sen tänä iltana, istumapaikallasi, hiljaa sydämessäsi. Ja jos haluat, tule jälkeenpäin juttelemaan. Odotamme sinua.
    Herra Jeesus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän…

      • 1 Corinthians 11:23–26NASB95

      • Romans 8:32NASB95

      • 1 Corinthians 11:26NASB95

      • 1 Corinthians 11:32NASB95

RPS Tampere
veijo.vaalanti@armossa.fi
+358505911700
https://raamattupuhuutampere.fi/
3 members